tätä ahdistuksen määrää

Perhetietoja satelee sinne tänne - valitettavasti ei minun suuntaani! Joka päivä joku kysyy; "minne päin oot menossa?" ja voi kun mä voisin jo tietää. Kaverin tuttu sai perheen Berliinistä... Omalle kohdalle en uskalla moista haaveilla. Mua ihan rehellisesti sanottuna ahdistaa. Reilu kaksi kuukautta lähtöön ja mä elän pimennossa. Noh, jonain kauniina päivänä mä avaan sähkärin ja se punanen ykkönen ei oo siinä Ebayn takia. Pidetään peukkuja!

Loppukevennykseksi pieni viuhahdus! Näitä nassuja tulee kyllä ikävä :(

valmennusta & small-talk -koulutusta!

Alle kolme kuukautta lähtöön ja nyt alkaa ekan kerran tuntua siltä että oon oikeesti menossa! Takana on Ambassador -stipendiaattien tapaaminen perjantaina Helsingissä ja sen jälkeen kahen päivän koulutusleiri virroilla. Käytiin läpi säännöt, opeteltiin olemaan ei-niin-suomalaisia ja tutustuttiin muihin. Oli mahtia vaikka olinkin kipeenä ja unohin kaiken oleellisen! Kameraa ei tietenkään ollut mukana (ihan hyvä niin) mutta ehkäpä saan noita kuvia jälkikäteen tännekkin suuntaan.

Meille kerrottiin että isäntäperhetiedot on saanut 50% lähtijöistä tän kuun loppuun mennessä ja meen jo nyt pitkin seiniä :--( Luultavasti mulla on jo perhe mutta koska koulupaikka ei oo vahvistunut niin ne ei saa vielä ottaa yhteyttä. Hmh. Hab geduld, niinhän ne sanovat!

 Tää oli nyt tälläinen pakollinen väliraportti, seuraava postaus onkin varmaan isäntäperheestä! 

Palaillaan (toivottavasti mahdollisimman pian!)

-Saara